WHAT IT'S REALLY LIKE

Harvoin kuulee vaihtareiden kertovan niitä huonoja puolia tästä vuodesta. Enimmäkseen saa kuulla kuinka aurinko paistaa ja hirveesti hymyilyttää. Nyt on kuitenkin mulla viimeisen kuukauden aikana tapahtunut niin paljon kaikkea huonoa, että en tiedä mitä tässä pitäisi sanoa. Mä kun ehdin jo uskoa, että en tule "riitelemään" host-perheen kanssa ollenkaan tämän vuoden aikana. Voi miten väärässä olinkaan ja voi miten kamalalta joku voi saada sut tuntemaan. Yksi asia mitä kuitenkin huomasin siinä host äidin paasatessa oli että vitsi, mähän olen kasvanut niin huimasti. Ei olisi tämä tyttö vuosi sitten ottanut tuollaista määrää herjausta ilman syytä vastaan täysin tyynenä, mutta nyt se vaan onnistui. Pääsihän siinä itku heti omaan huoneeseen päästyä, mutta sitähän ei lasketa?

Vaikka kuinka kaikki sanovat, että siitä sun hostperheestä tulee kuin toinen perhe sen vuoden aikana, ei se vaan niin aina mene. Vaikka kuinka heistä välitänkin, ei se ole sama. On täysin eri asia riidellä oman äidin kanssa, kun tietää että hän kuuntelee ja yrittää ymmärtää sunkin näkökulman. Asiat selvitetään ja lopuksi voi halata ja jättää koko jutun taakse. Mutta miten riidellä hostien kanssa, kun ei voi koskaan tietää tuleeko ne antamaan anteeksi? Mun tilanteessa annan aina momin sanoa sanottavansa ja pyydän anteeksi, siinä se. "Riita" tuntuu silti painavan hartioilla vielä monen päivän jälkeenkin. Kyllä sitä viimeistään täällä ymmärtää, että kukaan ei voi korvata omaa perhettä. Kukaan ei tule ymmärtämään sua samalla tavalla kuin he pystyvät. 

Kaikista hassuinta on, että mulla täällä ei kuitenkaan ole kovin kummoisia sovittuja sääntöjä. Siitä huolimatta rajoitukset ovat kymmenen kertaa isommat kuin Suomessa. Ilman kyytiä ei pääse niin mihinkään, ei edes parin kilometrin päähän. Ihan kuka vaan kaveri ei myöskään kyytiä saa antaa, vaan sen pitää olla joku kenet perhe tuntee. Et myöskään saa hengata kenen vaan kanssa. Jokaiselle tekemiselle pitää pyytää lupa ja ilman lupaa ei myöskään lähdetä, ei edes "lähi"kauppaan. Omiin syömisiin on vaikea vaikuttaa. Sun pukeutumiseen puututaan. Et voi esittää omaa mielipidettäs miten haluat. Kaikki mitä teet huomioidaan ja arvostellaan. Veteen piirrettyjä rajoja on miljoona.

Vaihtovuosi ei ole helppo, ei sinne päinkään. Mutta se opettaa asioita, mitä et millään muulla tavalla tule oppimaan ja vaikka kaikki ei tosiaan aina ole hyvin, on se kaiken arvoista.