Tällä hetkellä nautitaan 4 päivän viikonlopusta Memorial Dayn kunniaksi ja meidän senioreiden tuleva vika viikkokin on pituudeltaan vain 3 päivää. Vuosi on pian paketoitu, vikat track treeniy ja meetitkin on jo ohi mutta ei musta vieläkään tunnu että mä mihinkään olisin menossa. Tuntuu, että tulisin olemaan täällä ikuisesti. Ehkä se iskee sitten kun istun lentokoneessa? Kuka tietää!
Jos kenelläkään täällä on muuten kysymyksiä vaihtovuodesta tms, joihin haluaisitte vastauksen, niin kysykää ihmeessä! Voin sitten vastailla niihin ensi postauksessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti