Siis mitä ihmettä? Tuntuu ihan ku oisin tullu tänne maailman toiselle puolelle vasta vähän aikaa sitten, vaikka todellisuudessa siitä onkin jo 140 päivää. Paljon on ehtinyt tapahtua, niin hyviä kuin ei niin ihania asioitakin, eikä jokainen viikko ole kulunut kuin siivillä. Välillä on huonoja päiviä eikä tää tosiaan ole mitään unelma elämää täälläkään, mutta täysin kaiken sen arvoista! En ole kertaakaan katunut vaihtariksi lähtöä, vaikka koti-ikävä on painanut ja joskus tuntuu siltä, että haluaisi vain ottaa seuraavan koneen Suomeen. Vaihto-oppilas vuosi kasvattaa, sen voin rehellisesti jo näin puolivälissä sanoa. Toisaalta onnistuin rikkomaan kännykän näytön täälläkin, vaikka se ehkä kertoo jostain muusta :D
Jokainen sanoo, että kevät kuluu yhdessä hujauksessa. Tammikuu on jo kohta ohi, ja mitä lähemmäksi kesää päästään, sitä nopeammin päivät kuluu. En malta odottaa kaikkia niitä juttuja, mitä pääsen näiden seuraavien 140 päivän aikana tekemään. Tiedän jo nyt, että mulla tulee ikävä tätä paikkaa ja näitä ihmisiä, kun lähdön aika koittaa. On kuitenkin myös ihana ajatella, että eihän siihen kauaa ole että pääsee jo näkemään perheen kotona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti