TREE TOPS

Pilvi, minä, Sandra, Isabella ja Gabi

Sunnuntaina käytiin Tree Tops- nimisessä laskettelukeskuksessa. Lähdettiin aamu kahdeksan jälkeen ja kahden tunnin ajomatkan jälkeen vietettiinkin siellä sitten koko päivä. Oli kyllä hassu (ja jäätävää) lasketella ilman niitä omia kunnon kamoja, vähän väliä tahtoi kylmä tulla. Meillä oli kuitenkin tyttöjen kanssa hauskaa pyöriessä Amerikan pienissä mäissä ja osalle tää olikin ensimmäinen kerta laskettelemassa. 

Ihan ilman kommelluksitta ei kuitenkaan päästy, sillä vähän ennen kuin meidän olisi pitänyt lähteä kotiin päin John, eli siis meidän kuski ja kahden tytön host-isä, kaatui ja loukkasi päänsä. Hänet sitten kuljetettiin äkkiä sairaalaan ja meidät hotellin aulaan odottamaan ilman kenkiä, koska nehän tietysti oli autossa, jonka avaimet oli Johnilla. Selvittiin kuitenkin pelkällä säikähdyksellä. Meidän koordinaattori tuli hakemaan ja saatiin Johnkin napattua kotiin matkalla. Saatiin tottakai kaikkien iloksi myös vapaapäivä koulusta, koska oltiin niin myöhään kotona ton onnettomuuden takia. Kaikenkaikkiaan onnistuttiin kuitenkin pitämään hauska päivä kaikesta huolimatta.

PUOLIVÄLISSÄ

Siis mitä ihmettä? Tuntuu ihan ku oisin tullu tänne maailman toiselle puolelle vasta vähän aikaa sitten, vaikka todellisuudessa siitä onkin jo 140 päivää. Paljon on ehtinyt tapahtua, niin hyviä kuin ei niin ihania asioitakin, eikä jokainen viikko ole kulunut kuin siivillä. Välillä on huonoja päiviä eikä tää tosiaan ole mitään unelma elämää täälläkään, mutta täysin kaiken sen arvoista! En ole kertaakaan katunut vaihtariksi lähtöä, vaikka koti-ikävä on painanut ja joskus tuntuu siltä, että haluaisi vain ottaa seuraavan koneen Suomeen. Vaihto-oppilas vuosi kasvattaa, sen voin rehellisesti jo näin puolivälissä sanoa. Toisaalta onnistuin rikkomaan kännykän näytön täälläkin, vaikka se ehkä kertoo jostain muusta :D

Jokainen sanoo, että kevät kuluu yhdessä hujauksessa. Tammikuu on jo kohta ohi, ja mitä lähemmäksi kesää päästään, sitä nopeammin päivät kuluu.  En malta odottaa kaikkia niitä juttuja, mitä pääsen näiden seuraavien 140 päivän aikana tekemään. Tiedän jo nyt, että mulla tulee ikävä tätä paikkaa ja näitä ihmisiä, kun lähdön aika koittaa. On kuitenkin myös ihana ajatella, että eihän siihen kauaa ole että pääsee jo näkemään perheen kotona!

SNOW DAY

Tiedättekö kuinka ihana oli maanantaina herätä kouluun loman jälkeen ja saada tietää, että meillähän on snow day? Ehkä paras asia amerikkalaisessa koulussa (vitsi, vitsi), mutta ihana saada yksi lomapäivä lisää. Täällä kun autot ei omaa talvirenkaita ja kolaaminen on vähän hakusessa pikkuteillä, saa tälläsiä pikku "etuuksia". Ainoa huono juttu tässä on, että sitten toivoo joka päivä snow dayta eikä niitä loppuen lopuksi kovin usein ole.

Päivä sitten vietettiin sisällä lämmitellen ja kaakaota juoden, netflixiä katsellen ja lumiukkoja rakennellen. Pakkasta ulkonahan on koko viikon ollut se ihanat 20 astetta, tuulella terästettynä ja lunta on tullut parin päivän aikana monta kymmentä senttiä. Ton lumen ansiosta pääsinkin kokeilemaan sledding, eli siis laitetaan kelkka köydellä esim. mönkijän perään ja siinä sitten viipotetaan. Oli muuten älyttömän hauskaa! 

Nyt on kuitenkin arki virallisesti alkanut, eikä oo kyllä koskaan tuntunut viikko yhtä pitkältä. Tein myös valinnat ens semesterille joka alkaa 2 viikon päästä, eli mulla on nyt sitten broadcasting, family living, health, senior english, art ja U.S. history. Vähän harmittaa, ettei pääse enää nostelemaan painoja ja kaikki edistys valuu kuin tuuleen. Muuten oon ihan tyytyväinen. Halusin tän vuoden olevan rento ja hauska, jonka takia en ees valinnut mitään vaikeaa(vaikkei ne vaikeet aineetkaan täällä ole olleet vaikeita) ja espanja täällä oli niin yli helppoa etten halua sitä enää käydä. Ootan kyllä innolla tätä toista lukukautta, kun tulossa on myös snowcoming, senior trip ja prom! Kaikennäköistä siis luvassa, eipä pitäisi tulla tylsä toinen puolikas.