pojat vähän leikki mun snapchatilla
school lunch! (not so bad, huh?) ja lauantaiset pancakesit <3
Moikka! Oon nyt ollut täällä 7 viikkoa, mutta tuntuu et oisin saapunu jo kauan sitten! Arki on aika samanlaista kun Suomessa: koulu, treenit, kotiin, ruoka, suihkuun, nukkumaan. Ei kuulosta kovin hehkeältä, mutta tarviiko perus päivien sellaisia ollakaan? Oon oppinu täällä niin paljon uutta ja olemaan iloinen ihan pienistäkin asioista, kuten siitä että perjantaisin soitetaan koulubussissa musiikkia tai että saan aamulla syödä megahyvää puuroa. En enää tarvitse niitä "isoja" tapahtumia tai muutoksia tuntekseni itteni onnelliseksi. Oon etenki oppinut arvostamaan kaikkia pieniä asioita Suomessa, kuten sitä että koulussa oikeesti tehdään jotain ja että saan mennä ja tulla aika lailla miten haluan. Vaikka oon ihminen, jolle ei tuu helposti ikävä, niin nykyään oon jo alkanu potemaan hassua koti-ikävää. Mulla on ikävä koeviikkoa (täällä testejä on joka päivä), suomalaista ruokaa ja televisiota, omaa sänkyä, sohvan nurkkaa, siistiä kotia, sitä että bussipysäkillä ei tarttee olla 25min ennen koulubussin tuloa (ja vaan sen takia, että saa hyvän paikan bussissa..), perunalastuja ja American dippiä, siskon kanssa Steam-coffeessa hengailua.. Mulla on ikävä ihan kaikkea! Äitiä en voi edes ajatella ilman, että haluisin itkeä.
lauantain bonfire, tosi yleisiä täällä
Kaiken lisäksi mulla on täällä kaikki tosi hyvin ja nautin siitä, että saan olla täällä! Koulu on kivaa ja ihmiset on mahtavia, host-perhe tuntuu jo perheeltä ja meillä on kivaa yhdessä. Silti sitä koti kotia tulee haikeana ajateltua, vaikka tiiän että siellä ei oo mikään muuttunu ja pääsen sinne joka tapauksessa tän loppuen lopuksi tosi lyhyen vuoden jälkeen.
Tässä lähiaikoina on kanssa luvassa kaikenlaista kivaa, kuten mun synttärit (17, jee!), Halloween ja kauhutaloissa vierailu, Thanksgiving, eikä jouluunkaan oo enää pitkä aika! Viikot menee niin nopeesti, etten tajuukaan. Täytyy muistaa nauttia joka hetkestä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti