No, olenhan silti menossa viimein 9 kuukauden jälkeen kotiin! Tunteet on tosi ristiriitaset! On ihana nähdä taas oma perhe pitkästä aikaa ja nukkua omassa sängyssä, mutta on se vähän "tylsää" vietettyä vuoden ulkomailla. Mä pelkään, etten tule koskaan enään kokonaan sopeutumaan kotona olemiseen ja moni sanookin, että niin siinä käy kun osa susta asuu maailman toisella puolella. Kaikista hassuinta on, että kotiin astuessa luultavasti tuntuu, että ei koskaan olisi lähtenytkään, joka musta kuulostaa vähän surulliselta. Mutta, kuten kuuluisa sanonta kuuluu.. "Going back is not the same as never leaving".
Tää vuosi on ollut hauska ja oon kasvanut tosi paljon, tavalla mikä Suomessa ei olisi onnistunut. Oon tosi kiitollinen, että pääsin vaihtovuoden kokemaan. Nyt täytyy kuitenkin jatkaa elämää Suomessa ja jättää Amerikka taakse, ainakin vähäksi aikaa.
