Mulla on tasan kaksi kuukautta jäljellä ennen kuin astun DC:n koneeseen ja jätän Prescottin taakse. Hirveesti haluaisin vielä ehtiä tehdä ja saavuttaa, onhan tässä vielä prom ja vaikka mitä edessä. Se tosiasia mun ja monen muun vaihtarin kuitenkin täytyy hyväksyä, että en tule koskaan kuulostamaan täysin "amerikkalaiselta". Pieni aksentti tulee aina löytymään, vaikka asuisin täällä lopun ikääni. Höh, kuka tänkin on keksinyt! Enää ei kuitenkaan pelota puhua englantia, lauseet tulee suhteellisen sujuvana päästä ja puhun täysin ymmärrettävästi. Mutta voi apua tätä kielioppia! En oo koskaan tajunnutkaan kuinka "huonoa" englantia täällä puhutaan ja kirjoitetaan, eikä olisi ihme vaikka englannin numero Suomen koulussa sitten huononisikin.
Oon täällä ollessani saanut tosi paljon selvemmän kuvan siitä, mitä haluan tehdä kunhan lukiosta valmistun. Matkustelu on ainakin nyt päällimmäisenä mielessä, olisi kiva päästä johonkin lämpimään reppureissailemaan ja tutkimaan. Kovasti olisi myös halua muuttaa Amerikkaan opiskelemaan, mutta pienen googlettelun tuloksena selvisi että ei tosiaan tulisi olemaan mitään halpaa hupia. Vaikka en tänne takaisin pääsisikään, haluan joka tapauksessa opiskella jotain, missä saisin käyttää englantia. International Business kiinnostaisi älyttömästi, samoin kuin mainonta-ala. Toisaalta haluan tehdä työkseni tulevaisuudessa jotain luovaa, mutta mitä? Mun onneksi tässä on vielä pari vuotta aikaa miettiä ja pohtia.
Myös lähitulevaisuus ja nimenomaan Suomi on alkanut pyöriä mielessä yhä useammin, vaikkei kyllä vieläkään koko ajan. Aina välillä sitä miettii mitä sitten haluaa kesällä kotiin palatessa tehdä ja millaista on nähdä taas perhe lentokentälle saavuttaessa. En malta odottaa että pääsen taas salille ja syömään kunnon suomalaista kotiruokaa(ja sushia). Tulee olemaan ihan mahtavaa, mutta en sitä vielä turhia halua alkaa jahkailemaan tai jännittämään. Paras elää hetkessä nämä viimeiset viikot!
